Moottoripyöräily ja taittovirhekirurgia

Lue päivitetty artikkeli LaserTrustin sivuilta >>

Koska monet leikkaukseen tulevat potilaat ovat motoristeja, haluan kirjoittaa erillisen kappaleen taittovirhekirurgian (tai optisten apuvälineiden, kuten lasien tai piilolinssien) suhteesta moottoripyöräilyyn. Itsellänikin oli moottoripyörä noin kahdeksan vuoden ajan.

Kaukolasit ja moottoripyörä

Henkilö ei ole vielä ikänäköinen, joten pelkät kaukolasit riittävät ajamiseen ja mittarien sekä navigaattorin seuraamiseen. Silmälasit suojaavat ajoviimalta. Toisaalta lasit, joissa on taitteisuus, aiheuttavat usein pyörteilyä linssin taakse, mikä lisää vesimistä. Aurinkolasien käyttö on hankalaa, koska taittovoimakkuuksia ei saa helposti sellaisiin kehyksiin, joissa lasit antaisivat todellisen suojan ajoviimalta. Sangat painavat hyvin istutetun kypärän kanssa korvalehteä. Usein laseilla on taipumus nousta hissukseen ylöspäin tai irrota nenänvarresta istuvissa kypärissä. Jos laseja on pidettävä, sopivat suorasankaiset lasit parhaiten. Ne on myös helpompi laittaa päähän kypärän ollessa päässä.

Jos lasit käyvät liian hankaliksi, taittovirhekirurgialla korjataan molemmat silmät näkemään tarkasti kauas. Jos ikänäkö on kolkuttelemassa ovelle, voidaan väistyvään silmään jättää pieni miinus eli likitaitteisuus ”varalle”. Toisaalta, jos potilas arvostaa molempien silmien maksimaalisen tarkkaa kaukonäköä, en ole edes yli nelikymppisille useinkaan jättänyt yhtään miinusta. Sitten kun ikänäkö koittaa kunnolla, voidaan väistyvään silmään tehdä suurempi tarkennus likitaitteisuuteen päin. Tällöin hyöty on välitön ja potilas on tyytyväinen, vaikka toisen silmän näkö ei täysi olisikaan. Johtava silmä kuitenkin määrittää koetun näöntarkkuuden.

Moniteholasien käyttäjät ja moottoripyörä

Edellä mainittujen lisäksi ongelmaksi muodostuu se, että ikänäkö vaatisi lähivoimakkuutta esimerkiksi navigaattoriin. Normaalissa ajossa päätä pitäisi kuitenkin kallistaa luonnottoman paljon taakse, jotta moniteholinssin transitioalue nousisi pois peittämästä mittareita tai navigaattoria. Etenkin mutkaisilla teillä tämä on vaarallista: kallistamalla päätä luonnottomasti taaksepäin heikennetään vestibulaarijärjestelmän (sisäkorvan tasapainoelin) toimintaa. Näille potilaille monovision on luonnollisin ratkaisu.

Potilaan totuttua monovisioniin mittareiden lukeminen käy mahdolliseksi samalla sekunnilla, kun katse siirtyy mittareihin, eikä luonnollista ajoasentoa tarvitse muuttaa. Samalla kaukonäkö on tarkka välittömästi katseen siirryttyä takaisin tiehen. Jos monovision on sovitettu sopivan vahvuiseksi, ei varsinaista akkomodaatioponnistusta tarvita esimerkiksi 47-55 cm etäisyydelle. Tällöin akkomodaatio on relaksoitunut, vaikka potilas näkee lähelle myoopisella lähisilmällään.

Piilolinssien käyttäjät

Piilolinssejä käytettäessä on muistettava erityisesti hygienia. Kaikki henkilöt, jotka käsittelevät ammatin tai harrastuksen puolesta maata, ovat riskiryhmässä vakavimpien sarveiskalvoinfektioiden suhteen. Maaperässä elää osana luonnollista ekosysteemiä pseudomonas aeruginosa, joka voi joutua silmän pinnalle sormista. Normaalisti pseudomonas ei voi mitään, koska silmän normaali epiteeli suojaa tehokkaasti.

Jos piilolinssin alle kuitenkin joutuu murunen maata, hankaa se epiteelin rikki piilolinssin liikkuessa räpyttelyn johdosta. Epiteelin mentyä rikki ei sarveiskalvon stroomassa olekaan enää samanlaisia suojamekanismeja, ja pseudomonas tunkeutuu helposti ja yleensä nopeasti syvälle stroomaan ja jättää hoidettunakin syvän maitomaisen arven, joka vammauttaa näköä.

Palvellessani yliopistosairaalassa näitä tapauksia tuli vuosittain päivystykseen noin 3–5 kappaletta. Nostaisin esiin muutaman riskiryhmän: puutarhurit, polkupyöräilijät (maastopyöräilijät, jotka säätävät alinomaa pyöräänsä!) ja – yllättävästi – varusmiesnaiset (varusmiehet eivät todennäköisesti käytä piilolinssejä samassa määrin). Sormien hygieniasta huolehtiminen ei aina ole mahdollista kaksipyöräisten ajajille – eikä ketjuöljy ei ole mikään desinfektioaine.

Tässä yhteydessä tulee aina mieleen brittiarmeijan teknisen henkilökunnan pseudomonasinsidenssi Afganistanissa viime vuosikymmenellä. Julkaistun tutkimuksen mukaan (viite!) kahdeksan henkilöä sai näköä vammauttavan pseudomonasinfektion, ja he kaikki olivat piilolinssien käyttäjiä. Taittovirhekirurgia ennen komennusta olisi todennäköisimmin säästänyt näön näissä silmissä.

Moottoripyöräily leikkauksen jälkeen.

Itse pidin aina visiiriä jossain määrin auki ja suosin avokypärää. Silmät olivat monesti punaiset ja kuivakat ajorupeaman jälkeen. Leikkauksen jälkeen en ole huomannut mitään muutosta tässä pahempaan. Viima kuivattaa silmiä edelleenkin, mutta tilanne ei ainakaan ole pahentunut. Kuukauden ajan leikkauksen jälkeen kuitenkin välttäisin pidempiä ajoja (Euroopan reissut yms). Kostutustipat rintataskussa eivät ole pahitteeksi milloinkaan – oli silmät leikattu tai ei.