Piilolinssien käytön riskit

Lue päivitetty, piilolinssien terveyshaittoja käsittelevä artikkeli LaserTrustin sivuilta >>

Piilolinssit ovat kehittyneet huomattavasti viime vuosina, niiden happea läpäisevät ominaisuudet ovat parantuneet ja kaikinpuolinen käyttömukavuus on parantunut. Kuitenkin ehdoton edellytys niiden turvalliselle käytölle on, että niitä ei käytetä liikaa ja että niiden käytössä noudatetaan tarkkaa hygieniaa. Käsitykseni on, että läpi elämän jatkuvan piilolinssien käytön aiheuttama kumulatiivinen terveysriski (infektiovaara, silmän pinnan sidekalvoreaktiot, sarveiskalvon laitaosien verisuonittuminen, pitkällinen hypoksiavaikutus endoteelin solutiheuden vähenemiseen) on suurempi kuin hyvin suunnitellun ja ammattimaisissa käsissä toteutetun taittovirhekirurgisen toimenpiteen sisältämä kertaluonteinen riski.

Ollessani vielä töissä Meilahden silmäklinikan päivystyksessä vuosikausia sain kohtuullisen hyvän näppituntuman piilolinssien käyttäjien tyypillisiin infektioihin. Tietenkin aivan ehdoton valtaosa piilolinssien käyttäjien mikrobipohjaisista sidekalvontulehduksista (banaali konjunktiviitti) hoituu kotona ilman lääkkeitä silmistä lievän rähminnän pois pesien pariin otteeseen, sillä silmän kyynelnesteessä on varsin potientteja sisäsyntyisiä antibakteerisia aineita sekä eläviä puolustusjärjestelmän soluja.

Seuraavaksi suurin ryhmä ovat ne, jotka hakevat tk-lääkärin kirjoittaman antibiootireseptin avuksi ja tulehdus hoituu sillä. Tässä yhteydessä täytyy ihmetellä tk-puolen intoa määrätä fusidiinihappoa (Fusithalmic) silmätulehduksiin esimerkiksi tehokkaamman ja mukavammalta tuntuvan kloramphenicolin (Oftan Akvakol) sijaan. Onko syynä annostelun näennäinen kätevyys (2 krt/vrk verrattuna muiden valmisteiden tiheämpään tiputteluun) vaiko hyvä lääkemarkkinointi. En tiedä, mutta joka tapauksessa se häviävä vähemmistö, joka päätyy silmälääkärille saakka, on usein kokeillut turhaan fusidiinihappoa avopulella. Silmälääkärit kirjottavat sitä hyvin harvoin, koska tietävät tehon vajauden.

Silmäklinikalle saakka siis päätyy kaikista piilolinssejä käyttävistä konjunktiviittipotilaista ehkä vain joka sadas tai tuhannes, eli ne vakavimmat tapaukset. Tässä havaitsin kaksi ryhmää, jotka toistuivat vuodesta toiseen. Ensimmäisenä olivat maa-aineksen kanssa toimivat piilolinssin käyttäjät. Heitä oli pari vuodessa, ja alun sidekalvontulehdus oli konvergoitunut sarveiskalvoa syövyttävätksi oftalmologisesksi hätätilaksi, tyypillisin Pseudomonas Aeruginosa -löydöksin. Kyseessä on maitomainen möyheä sarveiskalvon keskikerroksiin saakka ulottuva pesäke ilman merkittävää tulehduksellista sidekalvoreaktiota. Pseudomonashan on maaperän yleinen saprofyytti, joka ehjälle silmän pinnalle ei voi mitään. Jos piilolinssin ja silmän väliin joutuu esimerkiksi hiekanjyvä, niin piilolinssin liikkuessa hienokseltaan silmän pinnalla tämä jyvänen nirhaa epiteelikerroksen rikki, ja tie puolustusmuurin läpi on auki suojattomaan stromakerrokseen.

Piilolinssiä käyttävät puutarhurit olivat tyyppitapauksia, ja toisia olivat syystä tai toisesta pyöräilijät. Oliko pyöräilijöiden suhteen kyseessä se, että tiepölyä tai hiekkaa lentää silmään ajaessa ja sitä kautta kontaminaatio, vai huoltotoimien käsiin tuomat aktiiviset patogeenit? Kolmas erottuva ryhmä olivat varusmiesnaiset, jotka tulivat viikon mittaiselta metsäleiriltä suoraan päivystykseen. Varusmiehet ilmeisesti käyttivät enemmän sankalaseja, koska naiset olivat suhteellisesti yliedustettuja.

Kaikki Pseudomonas-infektiot aiheuttavat pysyvän arven kerran päästyään sarveiskalvon epiteelin alle, ja ovat usein niin korkeita että sarveiskalvon siirto on ainoa vaihtoehto parantaa näköä, jos arpi sattuu sijaitsemaan optisella akselilla.

Edelläkuvatun vuoksi erityisen tarkka hygienia tulee säilyttää kaikilla, jotka käyttävät piilolinssejä ja koskevat maahan tai multaan käsillään.

Piilolinssin vaikutus sidekalvoon ja sarveiskalvon epiteeliin

Piilolinssi on vierasmateriaalia, olkoon se biologisesti kuinka neutraalia tahansa. Pitkään jatkunut kontakti sidekalvolla aiheuttaa sen, että aiemmin sileä sidekalvo menee ”mukulakivikaduksi”, mikä tarkoittaa papillamuodostusta. Jos sitä on syntynyt, piilolinssit yleensä tuntuvat hiertävän tai ovat muuten epämukavat. Joissain tapauksissa, kun piilolinssin käyttö jatkuu edelleen, silmät voivat tulla ”tunnottomiksi” piilolinsseille, vaikka sidekalvomuutokset eivät silti ole lähteneet minnekään. Sarveiskalvon laitaosat voivat myös suonittua. Näiden muutosten havaitsemiseksi on hyvä käydä ajoittain optikolla, vaikka tilaisikin piilolinssinsä netistä.

Yleensä ottaen, jos papillamuodostusta on päässyt syntymään nuorella henkilöllä, merkitsee se ainakin sitä että koko elämän läpi jatkuva aktiivinen piilolinssien käyttö käy ennen pitkää sikäli hankalaksi, että joko sankalaseihin palaaminen tai taittovirhekirurgia takaavat tarkan näön vähemmillä hankaluuksilla.

Edellä todettu ei koske niitä joiden piilolinssin käyttö ei aiheuta mitään muutoksia side- tai sarveiskalvolla, tai joiden piilolinssien käyttö on satunnaista. Heille taittovirhekirurgia on tässä mielessä ”mukavuuskirurgiaa” ilman lääketieteellisiä indikaatioita. Tietysti hyvä piilolinssihygienia on itsestäänselvyys kaikilla.

Sidekalvomuutokset syntyvät asteittain ja katoavat samalla tavalla. Siksi piilolinssien tauotukset ovat yleensä laskettavissa kuukausissa, jos muutoksista halutaan eroon. Muutokset eivät ole ehdoton vasta-aihe operaatiolle silloin kun ne ovat lieviä, mutta koska niiden läsnäolon voi olettaa altistavan silmän hieman helpommin sidekalvontulehduksille, yleensä suositellaan kohtuullista piilolinssien käyttötaukoa ennen leikkausta niille, joilla merkittäviä muutoksia on. Lääkäri arvio tarvittavan ajan tutkimuksissa ennen leikkausta.

Piilolinssien vaikutus sarveiskalvon stroomaan

Ei todettuja vaikutuksia.

Piilolinssien vaikutus endoteeliin

Endoteeli on sarveiskalvon sisin yksisoluinen kerros, joka pitää yllä strooman suhteellista kuivuustilaa verrattuna etukammionesteeseen, jotta sarveiskalvo pysyisi kirkkaana ja oikein valoa taittavana. Endoteelisoluja on rajallinen määrä, syntyessä noin 3500 kpl/mm2, ja ne vähenevät luonnollisen solukuoleman myötä noin 0,6 prosentilla vuodessa. Normaalisti niitä riittää koko eliniäksi, sillä endoteelin funktio alkaa häiriintymään vasta kun solutiheys on laskenut noin 500 kpl/mm2. Kaihileikkaus ja muut traumat vähentävät soluja nopeammin.

Endoteelin funktion romahtamista kutsutaan dekompensaatiotilaksi. Tuolloin sarveiskalvo on paksuuntunut ja veden turvottama ja sen läpi näkee huonosti. Visus on tasoa 0.1 tai vähemmän. Kaihileikkauksen lisäksi mikä tahansa stressitila aiheuttaa endoteelisolukuolemia: stressi voi olla metabolinen, toksinen tai säteilyn aiheuttama. Toistaiseksi kaihileikkauksen aiheuttaman endoteelikadon lisäksi on todettu hypoksian eli huonon hapen kulkeutumisen aiheuttavan katoa. Jo vuonna 1985 julkaistiin tutkimus, jossa tarkasteltiin piilolinssien aiheuttaman happikadon vaikutusta endoteelisolutiheyteen (Beuerman, Rosza: Treshold and signal detection measurements of the effect of soft contact lenses on corneal sensitivity. Curr eye Res 1985 ; 4:742-744). Kuitenkin nykyiset piilolinssit läpäisevät huomattavasti paremmin happea kuin 30 vuotta sitten ja on realistista olettaa, että piilolinssien käytöstä ei ole todellista kliinisesti manifestoituvaa vaaraa endoteelille.

Yhteenveto

Lopuksi yhteenvetona todettakoon että piilolinssien satunnaiskäyttäjillä ei ole varsinaisia lääketieteellisiä indikaatioita taittovirhekirurgian harkinnassa mukana, jos piilolinssien käyttöohjeita noudatetaan. Vakituisten käyttäjien kannattaa suhteuttaa vuosikymmenten piilolinssien käytön synnyttämä kumulatiivinen riski, lähinnä infektioiden ja sidekalvomuutosten suhteen taittovirhekirurgian riskeihin (linkki omaan tekstiin,komplikaatiot) ja ainakin noudattaa tarkkaa hygieniaa piilolinssien käytössä sekä optisen alan ammattihenkilöiden suosituksia piilolinssien käytön tauottamisessa, jos side- ja sarveiskalvomuutoksia on päässyt syntymään.