Leikkauksen jälkeiset komplikaatiot / epiteelikasvu läpän alla

Lue päivitetty, epiteelikasvua käsittelevä artikkeli LaserTrustin sivuilta >>

Sarveiskalvoa peittää kirkas monikerroksinen epiteelisolukko, joka uusiutuu viikoittain siten, että vanhoja epiteelisoluja irtoaa pinnalta nuorempien siten siirtyessä kohti sarveiskalvon pintaa. Epiteeli suojaa silmää tulehduksilta ja muodostaa optisesti kirkkaan rajapinnan.

Sarveiskalvon muotoa ei taitovirhekirurgiassa milloinkaan muokata epiteelisolukkoon kohdistuvilla toimilla, vaan muodonmuutokset tehdään alla lepäävään sarveiskalvon stroomakudokseen. Stroma on kollageenisäikeistä koostuva tukikalvo joka vastaa sarveiskalvon muodon pysyvyydestä. Stroman solut ovat aivan erilaisia kuin epiteelisolut, ja epiteelisolujen ei kuuluisi sijaita stromatilassa.

Kuitenkin läpän muodostamisen myötä epiteelisoluille avautuu mahdollisuus siirtyä läpän alle instrumenttien viemänä. Todennäköisesti jokaisessa operaatiossa näin käykin, mutta yksittäiset epiteelisolut kuolevat nopeasti, jos ne eivät saa sijaita (nimensä mukaisesti) rajapinnalla. Joskus epiteelisolut muodostavat keskelleen ontelon, joka käy em rajapinnasta. Tällöin läpän alle muodostuu epiteelisaareke. Tälläisella epiteelisaarekkeella on elinmahdollisuuksia uudessa paikassa, vaikka useimmiten nämäkin katoavat muutaman kuukauden kuluessa.

Epiteelisaarekkeet sijaitsevat poikkeuksetta läpän reunan lähellä periferiassa ja potilas ei niitä siksi huomaa näön heikentymisen muodossa. Niiden olemassaolo aiheuttaa kuitenkin joskus lievää pakotusta tai kuivuuden tunnetta silmässä. Jos epiteelisaarekkeen katsotaan aiheuttavan oireilua, läppä nostetaan ko kohdasta ja läpän alus puhdistetaan, minkä jälkeen läppä lasketaan paikoilleen ja annetaan parantua kiinni uudelleen.

Oma havaintoni läpän alla sijaitsevista epiteelisoluista on se, että yksittäiset, itsestään häviävät epiteelisolukylvöt ja saarekkeetkin ovat varsin yleisiä, ehkä joka kymmenennellä täysin oireettomalla potilaalla on havaittavissa poistuvaa solukkoa jälkitarkastuksessa. Solukko on itsessään hyvin luonteenomaisesti erottuva: ne ovat vaaleita ovaalin, bumerangin tai muun selkeärajaisen laikun muotoisia kenttiä, jotka ovat yleisimmältä läpimitaltaan 0,1mm–0,4mm.

Epiteelikertymät aiheuttavat enää hyvin harvoin sekundaarioperaation tarpeen, tähän on nähdäkseni vaikuttanut eniten femtosekuntitekniikan läpilyöminen kliinisessä käytännössä: siinä silmän pinnalla ei liiku mikään läpäntekovaiheessa, vaan pelkkä kalvo painautuu silmää vasten. Tämä ei irrota soluja samalla tavalla kuin sarveiskalvoa mankeloiva mikrokeratomin aisa.

Epiteelin laatu vaihtelee eri ihmisillä

Suurimmalla osalla ihmisistä on varsin tiukasti alustassaan istuva epiteeli, mutta joillakin, ehkä viidellä prosentilla väestöstä, epiteeli irtoaa helposti. Tällöin jo läpän teon jälkeen on havaittavissa, että jopa femtolaitekin mobilisoi epiteeliä laikuittain. On katsottu että tämä ominaisuus olisi yhteydessä läpän alaisen epiteelikasvun riskiin, mutta tämä arvio saattaa olla peräisin mikrokeratomiaikakaudelta, jolloin operaatioalueella on runsain mitoin irtonaista epiteeliä valmiina joutumaan mm. läpän alle.

Femtosekuntitekniikalla tehtyjen läppien aikakaudella en ole havainnut minkäänlaista korrelaatiota löyhän epiteelin ja läpän alisen epiteelikasvun välillä. Pikemminkin näkemykseni on, että läpänalaisen epiteelikasvun syntymiseen vaikuttaa jokin solutason tekijä, joka mahdollistaa tietyn henkilön epiteelisolujen säilymisen ja paikallisen solukierron olosuhteissa, missä valtaväestön epiteelisolut kuolevat. Mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi etsiä biokemiallisia tai geneettesiä yhteyksiä, jotka selvittäisivät asiaa.

Käytännönkokemukseni mukaan epiteelikasvu ei ole kliininen ongelma sillä tasolla, että sen voisi katsoa olevan major hazard leikkausriskeissä. Esimerkiksi 2010–2011 yksikään potilas ei ole joutunut uusintaoperaatioon epiteelikasvun vuoksi, vaikkakin yhtä seurataan hänen läppiensä alareunoilla olevien muutaman saarekkeen ja lievän ajoittaisen roskantunteen vuoksi.

Lue myös tämä toinen, tulehduksia käsittelevä komplikaatioartikkeli.