Leikkaukseen valmistavat tutkimukset ovat äärimmäisen tärkeä vaihe leikkausprosessia. Huolellisesti evaluoimalla kaikki leikkaukseen vaikuttavat seikat varmistetaan sellainen lopputulos, johon sekä lääkäri että potilas ovat tyytyväisiä. Käsiteltävänä oleva kapitteli on niin laaja, että en kykene antamaan siitä kuin yleispiirteisen kuvauksen, mikä kuitenkin riittää antamaan tarvittavat perustiedot siitä, mitä tutkitaan.
Keskeisimmässä osassa on taitteisuuden tarkka selvittäminen. Tämä on käytännössä se sama refraktionmääritys, joka tehdään silloin kun potilaalle määritetään lasikorjaus. Viimeksi mainitusta poiketen kuitenkin pyritään saamaan esille koko taittovirhe. Lasiarvothan ovat usein hivenen ”pehmennettyjä” verrattuna varsinaiseen taitteisuuteen.
Sarveiskalvon etu- ja takapinnan topografia määritettäessä selviää myös optisesti mitattu sarveiskalvon paksuus. Tämä paksuus mitataan ultraäänikärjellä vielä leikkaustilanteessa ja tarpeen vaatiessa myös sitä edeltävillä esitutkimuskäynneillä.
Aaltorintamatutkimus kuvaa potilaan linssisysteemissä esiintyvät aberraatiot. Nämä otetaan huomioon varsinaista leikkausohjelmaa laadittaessa.
Lääkäri tutkii silmän biomikroskoopilla selvittäen kaikkien silmän rakenteiden statuksen.
Kun edellämainitut tutkimukset on tehty, laaditaan leikkausohjelma, jossa rungon muodostaa taittovirheen määrä. Sarveiskalvon topografian suhtautuminen manifestiin taitteisuuteen huomioidaan, kuten myös aberraatiotila. Leikkauksessa käytettävän optiikan laajuus määritetään suhteuttaen yhteen mustuaisen koko valoisassa ja pimeässä sekä suhteuttaen nämä käytettävissä olevan sarveiskalvon strooman paksuuteen.
Mitä laajemmalla optiikalla laseroidaan, sen enemmän sarveiskalvoa kuluu eli sitä ohuemmaksi käy jäännöspaksuus. Käytännössä pyritään aina hoitamaan potilas suurimmalla tarvittavalla optiikalla ilman jäännöspaksuuteen liittyvien turvaseikkojen kompromenttoimista. Laajin nykyään käytössä oleva optinen alue (7,0 mm) vie paksuudesta yleensä noin 10 mikronia enemmän kuin pienin 6,5 mm alue.
Olkapäät eli välialue laseroidusta kaarevuudesta lähtökaarevuuteen (7,0 mm kehältä 9,0 mm:iin) ei vaikuta jäännöspaksuuden määrään. Ihmisen mustuaisen koko vaihtelee valaistuksen mukaan huomattavasti. Pyrin aina siihen optiikkaan, joka kattaa henkilön mustuaisen myös hämärässä. Tällöin potilaalla ei tule minkäänlaisia hämäränäön ongelmia leikkauksen jälkeen edellyttäen että taittovirhe on kokonaan poistettu.
Leikkausohjelman hienosäätö on alue, josta riittäisi kirjoitettavaa yhden ihmisiän ajaksi. Kyseessä on topografian ja aberrometrian tietojen kombinoiminen manfestiin refraktioon huomioiden myös mustuaisen koon vaihtelut sekä sareiskalvon käytettävissä olevan paksuuden. Tämä toimitus on parhaimmillaan juuri sitä taittovirhekirurgian käsityötä, jolla tyytyväisimmät potilaat tehdään.
Jos olet piilolinssien käyttäjä, lue myös tämä toinen artikkeli.
Terävää asiaa taittovirhekirurgiasta 