Lue päivitetty artikkeli LaserTrustin sivuilta >>
Lisääntyvä likitaitteisuus (miinustaitteisuus) ei välttämättä ole silmien taittovirheleikkauksen kannalta huono asia, jos tämä tendenssi on havaittavissa lähityösilmäksi tarkoitetussa silmässä ikänäköikää lähestyvillä potilailla: tällöin asteittainen miinustuminen kompensoi akkomodaation heikentymistä ja on jopa toivottava asia.
Kuitenkin joskus iän ollessa yli 50 vuotta voi taitteisuuden muutos kieliä lähestyvästä harmaakaihen kehittymisestä: aiemmin stabiilina ollut miinus alkaa johdonmukaisesti kasvaa ja siitä joidenkin vuosien kuluessa voi olla havaittavissa jo alkavaa harmaakaihta. Tällaisilla potilailla mykiökirurgia muutaman vuoden odottelun jälkeen on varteenotettavampi vaihtoehto.
Suurin osa potilaista on kuitenkin iältään sellaisia, että harmaakaihiprosessin mahdollisuutta ei ole, ja tällaisten miinustuvien potilaiden leikkauspäätöksessä joudutaan ottamaan huomioon uusintaoperaation lisääntynyt todennäköisyys.
Koska lasik-läppä on kuitenkin aina olemassa valmiina nostettavaksi, voidaan todeta että taitteisuus voidaan tarkentaa kohtuullisen vähäriskisesti sitten, jos taittovirhettä muodostuu uudelleen.
Aivan nuorien potilaiden kohdalla voidaan lopputulos tähdätä myös hieman hyperopian puolelle (plustaitteisuuteen), jolloin se toimii ”bufferina”: kaukonäkö hieman plussan puolella pysyy tarkkana, mutta välittömästi, kun taitteisuus siirtyy emmetropian nollapisteen kautta myopian puolelle, alkaa kaukonäön heikentyminen. Noin parikymppisillä pieni hyperooppinen korjaus ei aiheuta minkäänlaisia lähityövaikeuksia, koska akkomodaatiokapasiteettia on yllin kyllin jäljellä.
Ikänäköisyyttä lähestyviä potilaita ei milloinkaan tule tietoisesti yrittää korjata hyperooppisiksi edes johtosilmänsä osalta, koska väistyvä silmä joudutaan jättämään miinukselle lähityötarpeita varten ja eriparisuuden suuruutta ei pidä tarpeettomasti kasvattaa.
Lisätietoa silmien akkomodaatiosta ja monovisionista saat tästä toisesta artikkelista.
Terävää asiaa taittovirhekirurgiasta 